Olen joskus lukenut joidenkin käyttävän kieltä salatakseen ajatuksensa. Oman kokemukseni perusteella voin kuitenkin sanoa, että kovin moni käyttää sitä ajatusten sijaan.
Liikemiehen puhetta säätelee vain muutama ohjenuora, joiden sisältö on yksinkertaisempi kuin minkään muun ihmistoiminnan säännöt. Nimittäin:
Sinulla täytyy olla jotain sanottavaa.
Sanot sen.
Vaikenet.
Jos kauppamies puhuu ennen kuin tietää mitä haluaa sanoa tai jatkaa sanottuaan kaiken, hän päätyy käräjille tai vaivaistaloon. Eikä ensin mainitusta ole yleensä kovin pitkä matka toiseen. Minun yrityksessäni on lainopillinen osasto, eikä sen ylläpito ole halpaa touhua. Se auttaa kuitenkin pitämään minut erossa oikeusjutuista.
Pyhäkouluretkimäiset puheet ovat paikallaan, kun yrittää saada neitoja kiinnostumaan itsestään tai keskustelee päivällispöydässä ystävien kanssa. Silloin ei haitta, vaikka unohtuisi poimimaan kukkasia kesken lauseen. Toimistossa lauseen tulisi kuitenkin muodostaa mahdollisimman lyhyt etäisyys kahden pisteen välillä. Unohda esi- ja jälkipuheet ja lopeta ennen kuin olet toissijaisissa asioissa. Lyhyt saarna pitää syntiset hereillä, eikä lukkari usko tarvitsevansa pitkiä puheita. Viimeinen sana kannattaa varata naisille, ensimmäinen hölmöläisille. Keskellä se täyte lihapiirakassakin on, ja pari nakkia voi toki pistää kaupan päälle jos vain tietää kuulijan niistä pitävän.
Pidä myös mielessä, että on helpompi näyttää kuin kuulostaa viisaalta. Sano vähemmän kuin keskustelukumppanisi ja kuuntele enemmän kuin puhut. Kun mies kuuntelee, hän ei pääse lavertelemaan itsestään, vaan imartelee koko ajan keskustelukumppaniaan. Suurin osa miehistä kertoo kaiken tietämänsä, kun vain saa hyvän kuuntelijan. Naiset tekevät saman saatuaan käsiinsä kynän ja paperia. Rahalla on asiaa, mutta vain silloin, kun sen omistajalla on kerkeä kieli, eivätkä rahan sanat ole silloin kaunista kuultavaa. Köyhyydelläkin olisi asiaa, mutta kukaan ei halua kuulla mitä sillä on sydämellään.